Muumiointi muinaisessa Egyptissä käsittelee vuosina 3150 eaa. - 639 jaa. kukoistaneessa Egyptissä harjoitettuja tapoja muumioida vainajat, miten vainajat valmisteltiin viimeiselle matkalle?
Muumio on muumioinnin tai muumioitumisen seurauksena mätänemiseltä säästynyt ruumis. Muumiointia on tavattu monien eri kansojen keskuudessa.
Egyptiläisiin hallitsijahautoihin lastattiin paljon arvoesineitä muumion toimeentulon varmistamiseksi. Hautoihin kirjoitettiin kirouksia säikyttämään ryöstäjiä. Muumio itse niiden toteuttajana on uusi keksintö.
Ruumiin palsamointi
Egyptin hallitsijoiden ja monien kansalaistenkin ruumiit palsamoitiin eli käsiteltiin muumioiksi. Seremoniassa oli läsnä sakaalinaamiota kantava pappi, joka edusti sakaalipäistä Anubista, kuolleiden jumalaa.
Palsamoijat olivat ammattimiehiä, joiden taito kulki suullisena ja salaisena tietona mestarilta oppipojalle. Aluksi ruumiiseen tehtiin aukko, josta poistettiin kaikki sisäelimet sydäntä lukuun ottamatta. Ne talletettiin ruukkuihin.
Sitten aivot poistettiin koukulla sierainten kautta. Ruumis kuivattiin lipeäliuksessa ja täytettiin sitten sahanpurulla, pihkalla ja pellavalla.
Lopuksi ruumis sidottiin pellavaliinan kaistaleilla ja peitettiin kaavulla, ennen kuin se laitettiin puiseen arkkuun ja tämä vielä kiviarkkuun, joka kannettiin hautakammioon.
Muumio British Museumissa. |
Muumioinnin historia
Muumiointia harjoitettiin muinaisessa Egyptissä jo vanhan valtakunnan aikana. Tällöin muumiot olivat vainajia, jotka oli ensin taivutettu sikiöasentoon, sitten kiedottu useisiin kerroksiin kääriliinoja ja lopuksi asetettu tarkoitusta varten valmistettuihin arkkuihin. Tältä ajalta tunnetaan esimerkiksi vuoden 3000 eaa. tienoilla hallineen faarao Djerin muumio, joka oli muumioitu osittain varhaisella Egyptissä käytetyllä muumiointitekniikalla.Varhaisimpien muumioiden käärinliinat kyllästettiin pihkalla ja vainajan kasvoille saatettiin asettaa ohut kipsikerros. Lisäksi joidenkin muumioiden kasvoille levitettiin vihreää maalia uudelleensyntymisen vertauskuvana. Käytetyn tekniikan seurauksena varhaisista muumioista jäi usein jäljelle ainoastaan luuranko, sillä varhaiset muumiointitekniikat eivät pysäyttäneet mätänemistä.
Ruumiiden hajoaminen huomioitiin ylhäisön keskuudessa, jossa uskottiin kuolemanjälkeisen elämän edellytyksenä olevan ruumiin täydellinen säilyminen. Tämän vuoksi ruumiita käsittelevät henkilöt kehittelivät uusia menetelmiä, joiden ansiosta ruumis voitaisiin säilöä paremmin.
Mätänemisen hidastamiseksi otettiin käyttöön tapa poistaa vainajalta pehmeät sisäelimet, mikä hidasti hajoamisprosessia ja kuivatti ruumiin ontelot. Uusi muumiointitapa saikin pian suosiota Egyptin ylhäisön keskuudessa. Vainajan ja kangassuikaleiden väliin pantiin usein symbolisia esineitä. Tärkein niistä oli sittiäisen muotoinen symboli, joka laitettiin vainajan sydämen päälle.