Norjalaisen Loki-jumalan muut jälkeläiset.

Sleipnir ei ollut Lokin ainoa jälkeläinen, vaan tämä meni naimisiin  Angrboda-jättiläisen kanssa, liitosta syntyivät kaksi poikaa ja tytär. Valtava ja käsittämättömän vahva Fenrir-susi, hirmuinen käärmeveli Jörmungandr ja myöhemmin kuolleiden kuningattareksi karkotettu Hel-jumalatar

 

Tässä siis tarinat kahdeksanjalkaisen hevosen Sleipnirin velipuolista ja siskopuolesta. Aloitetaan Fenrir-sudesta.

Fenrir-susi 

Hurjaluontoinen ja ahnas skandinavialainen tarususi kasvoi niin isoksi ja vahvaksi, ettei enää pysynyt kahleissa ja sai itse jumalat vapisemaan pelosta.

Fenrir kasvoi nopeasti syntymästään lähtien, kunnes Skandinavian mytologian jumalatkin eli aasat saivat pelätä.

Yksi kolmesta taikurijumala Lokin ja kauhean jättiläisnaisen Angrbodan yhteisestä hirviölapsesta.


Odin, skandinaavisten jumalten kuningas halusi kesyttää tämän hirviön, muttei onnistunut. Fenririn kasvava voima ja hirmuinen nälkä sai muut aasat (jumalat) pelkäämään, joten he päättivät panna sen kahleisiin.









Tyr työntää kätensä Fenririn suuhun.

Hirviöpesue 

Taikuri Loki oli jumalista oikukkain, ja kerrankin hän hylkäsi vaimonsa ja muutti yhteen pelottavan  jättiläisnaisen  Angrbodan kanssa. He saivat kolme lasta: Jörmungand-käärmeen, puoliksi kuolleen neitsyen Helan ja valtavan harmaan Fenrir-suden.


Saatuaan tietää, että sisaruksista olisi harmia, Odin karkotti Jörmungandin ja Helan. Mutta susien ystävänä hän antoi Fenririn aluksi liikkua vapaasti.
 

Pitelemätön peto  

Päivä päivältä, vuosien ajan Fenrir kasvoi koossa ja hurjuudessa, kunnes aasatkin alkoivat pelätä. Vain Tyr, sodan jumala rohkeni lähestyä sitä ja ruokkia sitä valtavilla lihanpaloilla.

Lopulta aasat takoivat raudasta kaksi raskasta kahletta. He haastoivat Fenririn koettelemaan voimiaan ja sitoivat sen molemmilla kahleilla.

Mutta kun ne oli suljettu, Fenrir vain puisteli mahtavia harteitaan ja kahleet katkesivat kevyesti.

 

Fenrir kahleissa.

Taikakahle

Epätoivoisessa tilanteessa viisas Odin pyysi kääpiöiltä apua. Heidät tunnettiin taikavoimistaan, ja monta päivää uurastaen he valmistivat hennon nauhan nimeltä Glepnir.

Kun aasat tulivat kolmatta kertaa sitomaan Fenririä, ovela susi haisteli nauhaa epäluuloisesti, ansaa peläten. Se kieltäytyi jyrkästi antamasta sitoa itseään, ellei Tyr työntänyt sen suuhun takuuksi.

Nyt aasat saattoivat kietoa Fenririn taikanauhaan, jonka voiman Fenrir huomasi itseään väkevämmäksi. Vihaisena se vaati vapauttaan takaisin, ja kun aasat eivät suostuneet, se puri Tyrin kättä.

Odin työnsi miekan Fenririn leukojen väliin tehden sen vaarattomaksi - aina maailmanloppuun asti.




Tyr sitomassa Fenririn taikakahleilla.

Siinä siis ensimmäisen velipuolen tarina ja nyt siirrytään Hel-jumalattaren tarinaan.

Hel-Jumalatar

Hel (Hell ja Hella) on Skandinaavinen mytologiassa alamaailman eli Helheimin jumalatar. Hän on Lokin ja jättiläinen Angrboðan nuorin lapsi sekä Fenris-suden ja käärme Jörmungandrin sisar. Hel on vastuussa kulkutaudeista, sairauksista ja katastrofeista.

Hel kuvataan hyvin kummallisena ja kauhistuttavana hirviönä. Puolet hänen kasvoistaan ovat kauniit katsoa, kuten hänen isänsä Lokin kasvot, kun taas toinen puoli on ruma ja muodoton kuten hänen äidillään. Lantioilta ylöspäin hänen ihonsa on vaaleanpunainen ja elossa, mutta lantiosta alaspäin se on kuollut ja mätänevä. Joissakin yhteyksissä hänet kuvataan puoliksi valkoisena, kuten lumi ja puoliksi mustana, kuten yö.

Kristinuskon levitessä Skandinaviaan kristinuskon tuonpuoleinen alamaailma nimettiin Helin mukaan pohjoismaisissa kielissä (esimerkiksi ruots. helvete, norj. helviti ja suom. helvetti).




Hel-jumalatar, jonka toinen puoli oli kaunis ja toinen eloton kuin ruumis.

Helin karkotus Manalaan

Kun Odin sai tietää, että Lokilla on lapsia, hän karkotti heidät syrjäisiin paikkoihin. Helin Odin syöksi manalaan ja antoi hänelle tehtäväksi huolehtia kaikista vainajista, jotka olivat kuolleet tauteihin tai vanhuuteen. Helheimin alapuolella sijaitsi Niflheim. Hänestä alettiin käyttää nimitystä kuolleiden kuningatar

Helin Sali

Hel rakensi Helheimiin Eljudnir-salinsa, jossa hänellä on mies- ja naispalvelija, Ganglat ja Gonglot, joiden nimet tarkoittavat tervaista.

Palvelijat ovat niin hitaita, että kukaan ei pysty kertomaan liikkuvatko he vai eivät. Helin pöydällä on hänen lautasensa, jota kutsutaan Näläksi ja lautasen vieressä on veitsi, jota kutsutaan Nälänhädäksi.

Eljudnir-salissa sijaitsee Helin vuode, jota kutsutaan Sairasvuoteeksi ja hänen roikkuvia sänkykoristeitaan kutsutaan ’Kajastavaksi Onnettomuudeksi’.




Hel-jumalatar ja helvetinkoira Garm.

Balder ja Nanna Helin Salissa

Kun Balder ja hänen vaimonsa Nanna kuolivat, he joutuivat Helin saliin. Yhdeksän päivää myöhemmin Balderin veli Hermod ratsasti Sleipnir-hevosella Helheimiin ja vietti yön veljensä luona.

Seuraavana päivänä Hermod tapasi Helin ja ilmaisi tälle jumalien syvän surun, joka johtui Balderin kuolemasta. Hän pyysi Heliä päästämään Balderin takaisin elävien maailmaan.

Hel suostuikin tähän sillä ehdolla, että kaikki todella surisivat tätä kaikissa yhdeksässä maailmassa. Hermod palasi takaisin elävien maailmaan ja ilmoitti Jumalille sopimuksesta.

Jumalat saivatkin kaikki suremaan yhdeksässä maailmassa, paitsi Thokk-jätitärtä lukuun ottamatta, joka oli oikeasti valepukuinen Loki. Lokin toimien takia Balder joutuu pysymään Helheimissä Ragnarökiin asti.



Balderia esittävä patsas.

Helin viimeinen taistelu

Hel suorittaa viimeisen taistelunsa ’Jumalien Hämärässä’, kun hän tuo kuolleet ylös Helheimistä liittyäkseen isänsä ja toisten jättiläisten kanssa ragnarökin viimeiseen taisteluun. Toisin kuin Helin veljien Fenris-suden ja Jörmungandr-käärmeen tapauksessa, ei tiedetä, kuinka Hel kohtaa tuhonsa Vigrid-kentällä.


Siinä oli taru kuolleiden kuningattaresta Hellistä. Sitten viimeisenä, mutta ei kuitenkaan vähäisimpänä on viimeisen veljen Jörmungandr-käärmeen vuoro.

Jörmungandr-käärme

Maailmankäärme on skandinaavisessa mytologiassa jättimäinen käärme tai merikäärme, joka kiertää maailmaa, joka uhkaa niellä maailman tai joka on olennainen osa maailman rakennetta. Skandinaavisen mytologian maailmankäärme on Jörmungandr. Maailmankäärmeitä tunnetaan muiltakin kansoilta. Kanaanilaisen mytologian maailmankäärme on Leviatan. Maailmankäärmeitä muistuttavat alkujättiläiset.



Jörmungandr-käärme, Fenrir-susi ja Hel-jumalatar

Nimen alkuperä

 

Nimen Jörmungandr alkuosa viittaa matoon tai käärmeeseen, ”gandr”-loppuosa taas tautia aiheuttavaan noidannuoleen. Näin ollen alun perin saattaa olla kyse toisenlaiseen uskomukseen liittyvästä olennosta.

Maailmankäärme-Jörmungandr

Midgårdin jättiläiskäärme Jörmungandr tai Jormund Elver on merikäärme, joka ympäröi Midgårdia (”keskipihaa”, ”keskimaata”) eli ihmisten asuttamaa maailmaa. Se on niin pitkä, että voi kiertää Midgardin, ja tarttua vielä omaan häntäänsä. Jörmungandr oli Lokin ja Angrboða-jättiläisen lapsi.


Jumalien kaapattua Lokin ja Angrboðan, Odin heitti Jörmungandrin veteen joka ympäröi Midgårdia. Siellä se makasi ja sen kasvuvauhti oli tavattoman nopea. Lopulta Jörmungandr kasvoi niin suureksi, että kykeni syömään suuria valaita ja pystyi kääriytymään maailman ympäri ja puremaan häntäänsä.


Jörmungandr oli aina pahalla tuulella ja aiheuttikin monenlaisia luonnononnettomuuksia. Hirviön suustaan päästämät myrkkyhuurut pystyivät tappamaan nopeasti minkä tahansa kuolevaisen ja se pystyi myös sylkemään suurista myrkkyhampaistaan tappavaa myrkkyä.

 

Jörmungandrin ja Thorin kohtaamiset

Thor ja Jörmungandr kohtasivat kolme kertaa, joista ensimmäinen tapahtui kun Thor, Loki ja kaksi ihmispalvelijaa matkustivat Jotunheimiin, jättiläisten maahan, ja Utgardin mahtavaan saliin. Siellä salin mestarijättiläinen, Útgarða-Loki laittoi matkalaiset suuriin testeihin, joista yhdessä Thorin piti nostaa isännän kissa ilmaan. Thor kykeni nostamaan vain kissan jalan irti maasta ennen kuin joutui myöntämään tappionsa. Myöhemmin matkalaisille paljastui, että kyse oli vain maagisesta tempusta, ja että kissa oli todellisuudessa Jörmungandr, Midgårdin Käärme.



Thor ja Jörmungandr kohtasivat toisen kerran kun Thor ja Tyr matkustivat Hymir-jättiläisen saliin saadakseen suuren padan (noidankattilan) jumalien oluen valmistukseen. Hymir ja Thor menivät kalastamaan sen jälkeen kun Thor oli tappanut Hymirin palkintohärän käyttääkseen sen päätä syöttinä. Hymir ei aluksi tiennyt, mitä Thor yritti hänen häränpäällään pyydystää.

Hän heitti häränpäisen syöttinsä veteen jossa Jörmungandr puraisi sitä. Thor veti mahtavan käärmeen ylös vedestä, jolloin se kohottautui ylös korkeuksiin veneen kohdalla, jota Hymir ja Thor käyttivät. Thor tarttui Mjölner -vasaraansa ja heitti sillä Jörmungandria, mutta Hymir katkaisi siiman koska pelkäsi Maailmankäärmettä, ja Jörmungandr painui takaisin pohjaan ennen kuin vasara osui siihen.


Kolmas ja viimeinen kerta kun Thor ja Jörmungandr kohtaavat on ragnarökin aikaan, Jumalien Tuhossa. Jörmungandr liittyy isänsä Lokin, veljensä Fenris Suden, siskonsa Helin ja tämän kuolleiden armeijan joukkoon. Thorin ja Jörmungandrin viimeisessä taistelussa Thor heittää vasarallaan Jörmungandria murskaten tämän pään ja surmaten siten Jörmungandrin. Mutta ennen kuin Maailmankäärme kuolee, se ehtii ruiskuttaa myrkkyä Thorin päälle ja jo yhdeksän taka-askeleen jälkeen Thor kuolee.



Thor ja Jörmungandr-käärme.